Osteoporoosi

Osteoporoosi eli luun haurastuminen tai luukato on sairaus, jossa luun tiheys alenee ja alttius murtumille kasvaa. Osteoporoosi syntyy, kun luuta häviää nopeammin kuin uutta luuta muodostuu. Luuntiheys alkaa tyypillisesti alentua 40 ikävuoden jälkeen, mutta perinnölliset tekijät ja erilaiset sairaudet voivat nopeuttaa prosessia. Osteoporoosin riskiä lisäävät esimerkiksi suolistosairaudet, jotka heikentävät kalsiumin ja D-vitamiinin imeytymistä, reuma, munuaisten vajaatoiminta ja keuhkoahtaumatauti. Myös tietyt lääkitykset, kuten kortisoni tai syövän hoitoon käytetty hormonihoito, voivat nopeuttaa osteoporoosin kehittymistä. Naisilla osteoporoosi ilmenee usein aikaisemmin kuin miehillä, mutta miesten eliniän pidentyessä osteoporoosi alkaa olla ongelma myös heillä. Osteoporoosi on "hiljainen sairaus", koska yleensä ensimmäinen oire on murtuma.

Osteoporoosin oireet ja luuntiheysmittaus Dexa mittaus

Osteoporoosi ilmenee usein vasta murtumana, ja tyypillisimpiä murtumakohtia ovat ranteet, nilkat ja selkäranka. Selkärangan nikamamurtumat ovat erityisen ongelmallisia, sillä ne voivat aiheuttaa pysyviä kipuja, kumartunutta ryhtiä sekä rintakehän tilavuuden pienenemistä, mikä vaikeuttaa keuhkojen ja sydämen toimintaa. Selkäkivut, pituuden lyheneminen ja ryhdin muuttuminen voivat olla merkkejä osteoporoosista ja ovat hyvä syy tehdä luuntiheysmittaus.

Luuntiheysmittaus on perinteisesti tehty kuvaamalla lanneranka ja lonkat. Tämä tehdään usein **DXA-menetelmällä** (Dual-energy X-ray Absorptiometry), joka on tarkka ja turvallinen tapa arvioida luuntiheyttä. Mittaus voidaan tehdä vaatteiden läpi. 

Murtumien ehkäisy ja hoito
Ääreisosien, kuten ranteiden ja nilkkojen murtumat, paranevat usein ilman pitkäaikaisia haittoja. Sen sijaan selkärangan nikamamurtumat voivat aiheuttaa pysyviä ongelmia, minkä vuoksi niiden ehkäisy on tärkeää. Osteoporoosin hoitoon kuuluu lääkitys, joka voi vähentää luun hajoamista tai lisätä luun muodostusta, sekä kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää. Lisäksi liikunta, erityisesti painoa kantavat liikuntamuodot, kuten kävely ja voimistelu sekä kuntosali vahvistavat luita.

Mittausohjeet

Luuntiheys mitataan yleensä lannerangasta ja reisiluun yläosan kohdalta. Tutkimuksen aikana ollaan selinmakuulla tutkimuspöydällä, mittaus on kivuton eikä vaadi esitoimenpiteitä. Mittaukseen varataan aikaa noin 15 minuuttia. Mittauksen jälkeen lääkärimme lausuu tutkimuksen tulokset, tulokset lähetetään sovitusti lähettäneelle taholle ja asiakkaalle itselleen.

Luuntiheysmittaukseen voit tulla lääkärin lähetteellä tai ilman lähetettä. Ajan voit varata soittamalla tai nettiajanvarauksen kautta. Nettiajanvarauksessa valitse palveluvalikosta "luuntiheysmittaus". Luuntiheysmittauksia tehdään meillä maanantaisin. Tullessasi mittaukseen täytä "esitieto-/haastattelulomake" ja ota mukaasi lääkärin lähete, mikäli se on tullut sinulle kotiin.

Luuntiheysmittaukset suoritetaan vain Kemin toimipisteessämme osoitteessa Valtakatu 21-23, 2.krs.

Luuntiheysmittauksen säteilyannos
Luuntiheysmittauksessa käytettävä säteilyannos on hyvin alhainen. Esimerkiksi koko kehon luuntiheysmittaus vastaa muutaman tunnin taustasäteilyä, jonka saisi lennolla Kuopiosta Helsinkiin. Lannerangan ja lonkan luuntiheysmittaus vastaa noin kahden viikon taustasäteilyannosta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin tavallinen lannerangan röntgentutkimus, jossa sädeannos vastaa jo kahdeksan kuukauden taustasäteilyä. Tämä tekee luuntiheysmittauksesta turvallisen tavan arvioida osteoporoosiriskiä ja suunnitella hoitoa.

Murtumariskin arviointi ja T-luku
Osteoporoosin diagnosointiin ja hoidon suunnitteluun käytetään Frax-murtumariskilaskuria, jossa arvioidaan keskeisiä murtumien riskitekijöitä. Tärkeä mittari osteoporoosin diagnostiikassa on T-luku, joka kertoo, kuinka paljon potilaan luuntiheys poikkeaa nuorten aikuisten keskimääräisestä luuntiheydestä. 

T-lukuja tulkitaan seuraavasti:

- **Yli -1.0**: Luuntiheys on normaali.
- **-1.0 – -2.5**: Alentunut luuntiheys, osteopenia.
- **Alle -2.5**: Kyseessä on osteoporoosi.

Lannerangan T-luku** on usein matalampi kuin reisiluun kaulan, ja pelkkä reisiluun kaulan mittaus voi aliarvioida murtumavaaran. Siksi on tärkeää tehdä kattava luuntiheysmittaus erityisesti, jos murtumariski on kohonnut.